Leiri ja muita kuulumisia!

Moi vaan pitkästä aikaa! Pakko heti aluksi hehkuttaa kuinka onnellinen oon ja miten hyvin mun asiat onkaan! Alan vaan päivä päivältä juurtumaan enemmän tähän maahan, kieleen, ihmisiin, kulttuuriin ja ilmastoon... Okei mulla on vähä nuha, mutta muuten. Rakastan mun elämää täällä ja kaikki on niinku olla pitääkin :)
Tosiaan tossa viime viikonloppuna oli afs-leiri, josta jäi aivan ihania muistoja muiden vaihtareiden kanssa. Leiri oli tosi mukava, syötiin, nukuttiin, valvottiin liian pitkään, tanssittiin ja juteltiin paljon. Yksinkertaisesti mulla oli kyllä kivaa. Ja arki on arkea. Käyn koulussa ja opiskelen portugalia ja uskokaa tai älkää, mutta mulla on shokki siitä et ymärrän mitä ihmiset puhuu, ja osaan jopa itekki vastata, jos mulle annetaan tarpeeks aikaa pyöritellä sanoja päässä. Jotenki helpottaa kun huomaa tollasia pieniä edistyksen elkeitä itsessä. Mulla on ollu täs pari tosi helppoa viikkoa, koska mun luokkalaisilla on nyt kokeita, joka käytännössä tarkottaa et saan nukkua pitempään.
Päivät on alkanut pimenemään huomattavasti ja aurinko laskee täällä todella nopeasti ja vettä sataa PALJON! Onneks tänään oli semmonen kiva selkeä ja aurinkoinen päivä, mut muuten on kyllä ollu niin sateista ja kylmää. Mut toki sillon kun on huono ilma, on hyvää aikaa opiskella kieltä. Jos tää sama meno jatkuu paljoki, niin puhun kohta paremmin portugalia ku paikalliset...

Tää kuva ei jostain syystä kerro millaselta maailmanlopulta toi taivas näytti joskus viimeviikolla.

Sit syötiin kaks viikkoo sitte sunnuntaina perinneruokaa, joka näytti hirveen vaivalloiselta ku piti valmistaa kaikkee niin monessa kattilassa. Yllätyin kuitenki ku oli ihan perus ruokaa, perunoita, keitettyjä vihanneksia ja muutamanlaista lihaa. Ja sit noista ylijäämistä pystyy tekeen helposti keittoo.

AFS squad... :D (juu multa ei oikee onnistu nää gangsta jutut)

Viikonlopun parhaimmat tyypit! AFS family amo-te <3

Ja loppuun vielä oikein suomalaisesti pullaa. Meillä oli leiril semmonen kansainvälinen ateria tsydeemi, et jokaisen piti tuoda jotain ruokaa omasta maaastaan ja mä sit päätin tehdä pullia jotka oli kyl melko mauttomii ja kuivia sit lauantaina jo :( ... Harmittaa muutenki ku en ottanu hirveesti kuvia ja varsinkaan siitä ruuan määrästä tolla aterialla.

Ja tosiaan koulussa oleminen näyttää nyt tältä, ku ei oo monia tunteja ollu nii saa chillailla vaan.

Ps. Laitan postauksen niistä plussista ja miinuksista joku päivä :)

Beijinhos, Kaisa

Um mês

Yksi kuukausi jo vierähtänyt Portugalissa ja tähän mennessä edelleen kaikki hyvin. Väillä on ikävä kaikkea (ihmisiä, koiria, omaa huonetta, ruokaa, tanssia tutussa ympäristössä..) suomesta, mutta sitten on taas päiviä kun kävelen koulusta kotiin hymyillen ja mietin kuinka onnekas olen. Kieli on edelleen mun ongelma... Ymmärrän vähän mistä ihmiset puhuu, mutta oman suun avaaminen tuottaa vaikeuksia. Helpottaa kuitenkin, kun välillä kuulee tsemppauksia ja eihän sitä kieltä voi kuukaudessa oppia kokonaan. Mä kuitenkin opiskelen ahkerasti joka päivä ja teen parhaani, ehkä se tästä joku päivä alkaa sujumaan.
En muistaakseni oo nyt lähiaikoina tehnyt mitään sen kummempaa, kuin käynyt koulussa, tiistaisin tanssitunnilla ja sitten viikonloppuisin ostareilla. Kuviakin oon ottanut tosi vähän, sillä mun puhelimesta a) loppuu tila b) loppuu aina akku c) kamerakin on vähän rikki d) puhelin tilttailee. Jottei mun elämä ihan tylsältä kuulosta niin kerron tännekkin nyt eilisestä illallisesta. Mentiin siis perheen kanssa illalliselle yhteen tosi mukavan oloiseen ravintolaan ja söin siellä ehkä tähän mennessä oudointa ruokaa mitä oon koskaan syönyt. Sammakon jalkoja! Mulla oli vähän omat ennakkoluuloni ja mietin uskallanko edes maistaa, mutta se oli oikeesti ihan syötävää.

Ensi viikonloppuna oonkin sitten perjantaista sunnuntaihin leirillä ja odotan innolla muiden vaihtareiden uudelleen tapaamista. Me pidetään siellä semmoinen kansainvälinen illallinen tai vastaavaa, eli kaikkien siis pitää tuoda jotain ruokaa omasta maastaan. Mun olisi tarkotus siis leipasta torstaina vähän pullia ja viedä niitä sitten kaikkien maisteltavaksi. En oo vielä täällä tehnyt muuta suomalaista ruokaa kuin makaroonilaatikkoa ja noh, se meni miten meni... Tarkotan siis että oli hyvää, muttei niin hyvää kuin suomessa tehty :D
Hirvee ikävä ja tarve saada fazerin suklaata ja jenkkiä! (vinkvink... ;))

Ps. komentoikaa mitä haluutte kuulla tai jotain juttu ideoita mitä voisin tänne blogin puolelle kirjottaa.

Beijinhos, Kaisa

Lisboa Lisboa

Nyt tulee melko tiheään postausta, mutta ajattelin että parempi tehdä Lissabonin kierroksesta oma postaus. Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin sanat niin luvassa on paljon kuvia! Lähdettiin siis hostäidin ja hänen sukulaisten kanssa sunnuntaina Lissabonin kierrokselle eco tuktukilla. Sää oli aivan mahtava, sillä aurinko paistoi lämpimästi, mutta ei ollut liian kuumakaan kun ajeltiin melko paljon hieman liiankin kapeilla teillä talojen keskellä. Olin hieman yllättynyt, sillä näitä tuktukeja oli aivan mahdottomasti kiertämässä ympäri Lissabonia. Meno oli välillä vähän hurjaa, kun kaahattiin vanhoilla teillä jotka ovat siis tehty pienistä kivistä, mikä tekee tiestä epätasaisen. Ja portugalin ylös ja alas jatkuvasti menevä maasto sai tuktuk ajelun tuntumaan melkoiselta vuoristoradalta.

Oli kyllä kaikinpuolin mukava reissu ja suosittelen tuktuk kierrosta kaikille jotka suunnittelee reissua Lissaboniin päin!

-Kaisa

Uma semana

Yks viikko oltu Portugalissa ja tuntuu siltä ku oisin ollu jo kuukauden. Aika menee niin nopsaa ja oon kokoajan niin väsynyt! Mun pää on ihan sekasin ku pitää puhua aina vaan englantia ja kuulee joka puolella portugalia... en vaan ymmärrä siitä mitään :D Vaikka kielivaikeudet ja väsymys painaa niin voin silti rehellisesti sanoo et mulla on ollu täällä niin mukavaa.

 Lensin siis viime perjantaina Portugaliin ja venattiin kentällä varmaan jotain 3 tuntia ennen kun jatkettiin matkaa leirille, missä oli kaikki Portuglin vaihtarit loppujen lopuksi. Leiri oli ihan jees, mutta vähän liian pitkä, eikä siellä ollut oikeen aikaa nukkua. Enkä oikeestaan muista sieltä hirveesti muuta, ku et olin vaan niin väsyny. Sunnuntaina sitten isäntäperhe tuli hakemaan mut uuteen kotiin ja siellä oli paikallinen tv kuvaamassa kun saatiin perheet. Mun perhe on aivan ihana, kaikki on tosi ystävällisiä ja tuun kaikkien kanssa hyvin juttuun. Seixal on aivan ihana paikka ja tosi rauhallinen. Maanantaina taidettiin käydä Lissabonissa ja aamulla kävin koulussa hostäidin kanssa täyttämässä jotain papereita, koska ens maanantaina alkaa vihdoin koulu. Ollaan varmaan käyty joka päivä Lissabonissa ja sit pyöritty ympäri Seixalia :D Vielä pitää käydä ainakin kerran pyörähtämässä koululla perjantaina ja lauantaina on jotain 27-30 astetta lämmintä niin mennään rannalle! Pelottaa vähän, koska oon polttanu jo mun nenän ja sen ansiosta ostanu uuden aurinkorasvan ja aurinkolasit.

Omia kavereita mulla ei täällä vielä oo ku en oo löytäny mitään harrastusta, eikä tosiaan oo koulua niin maanantaita odotellessa ja toivoessa et joku puhuu ees vähä enkkuu. Oon ihan innoissani tääl ku pääsen maahanmuuttajien kanssa samalle tunnille koulus opetteleen portugalia. Asiasta toiseen, kahvi on niin ihanan makusta täällä! <3 Koskaan juonu niin hyvää kahvia! Ja ruoka on hyvää, aika samanlaista ku Suomessa. Mut esimerkiksi eilen söin jotain hassua kalaa ja perus perunoita, sekä maistoin simpukoita, mustekalaa ja jotain mustekalan sukulaista mut pienempää. Oli ihan syötävää :)














Ja just äsken hostisä tuli kotiin ja toi aivan ihania leivoksia mukanaan. Pastel de nata on portugalilainen perinneleivos ja se maistuu aivan taivaalliselle. Jos törmäätte joskus noihin niin maistakaa!

Pusuja, Kaisa

Lähteminen on vaikeampaa kuin luulin.


Näin ennen lähtöä on ollut tosi ristiriitaiset fiilikset. Herään täynnä intoa ja haluan jo lähteä, huomenna herään ja mietin miksi juuri nyt... En halua lähteä. Enemmän on toki aamuja, jolloin lähtö tuntuu hyvältä. Mun isäntäperhe odottelee mua jo innolla ja kaikki on siellä päässä kuulemma valmista. Mäkin odotan innolla. Lähtöön on vielä 10 päivää, mutta se meneekin äkkiä ja nyt on niin paljon asioita joita haluan tehdä ja ihmisiä joita haluan vielä nähdä! Nyt oon kyllä nauttinut ajastani -Suomessa melkolailla, ihanaa kun ei tarvitse herätä kouluun joka aamu. Muutamat läksiäiset jo pidetty (edelleen kiitos yllätysläksiäisistä!) ja voin sanoa, että en odottanut lähtemisen olevan mulle näin vaikeaa. Ei kai sen edes pidä olla helppoa? Koko vaihtoprojekti on kyllä välillä ollut haastavaa, alkaen ensimmäisten lomakkeiden täytöstä tähän päivään saakka. Oon silti ilonen, että se paperirumba on nyt ohi ja oikea kokemus on alkamassa.

Seuraavana maanantaina olisi suunnitelmissa käydä viimesen kerran koululla... Jos vaan saan kaikki tehtävät siihen mennessä valmiiksi :) Sitten alkaakin pakkaaminen! En malta oottaa kaikkien uusien ihmisten näkemistä ja itse vaihtovuotta! Vaikka tuleekin varmasti kaikkia ikävä :( ... Tosi vaikea kirjoittaa väsyneenä kun ei oikein tiedä ees mitä pitäisi kirjoittaa. Pakko vielä sen verran mainita, että kun stressaa niin ei tee yhtään hyvää, kun järjestö ei ilmoita mitään saapumisleiristä... (missä? mitä siellä tarvitsee?).
Mut juu kirjoittelen varmaan ens kerran Portugalista!


























Heippa <3

First

Hei, täällä kirjoittelee 17- vuotias tyttö Oulusta ja oon siis menossa vaihtoon Portugaliin 15-16 via AFS. Mun lähtö Portugaliin on 11.9. eli siis aika pian! Syy miksi alotan bloggaan vasta nyt on se, että aluks epäröin tosi paljon, että tuleeko tästä kirjottamisesta mitään. Tiiän, että oon varmaan tosi huono kirjotteleen mitään säännöllisesti, mutta eipähän tarvitsis kaikille tutuille selittää 1000 kertaa et mitä mulle kuuluu ja mitä oon tehny. Aluks ajatus olikin et kirjotan vaan mun tuntemille henkilöille ja pistän blogin piiloon et voin määrittää kuka saa nähdä ja kuka ei. Kuitenki nyt ku oon pohtinu koko blogia, tulin tulokseen et nyt on mun vuoro kantaa korteni kekoon tässä asiassa, sillä en itse maa vaihtoehtoja miettiessäni löytäny oikeen mun ikästen vaihtariblogeja ja sain vain tyyliin yhden ihmisen näkemyksen Portugalista. Joten toivottavasti tästä ois nyt jollekki apua.

Voisin näin aluks kertoo vähän tietoja mun tulevasta vuodesta.
Oon siis menossa paikkaan nimeltä Seixal eli ihan ajomatkan päässä Lissabonista.

Mun perheeseen kuuluu isä, äiti, vanhempi veli ja nuorempi sisko, sekä perheen kaksi koiraa :3 Kaikki perheenjäsenet vaikuttaa tosi mukavilta mut eniten oon pitäny yhteyttä mun host siskoon ja host isään. Koko perhe ja sijainti täytti kaikinpuolin mun toiveet ja vielä enemmänkin. Koulusta en oo vielä varma et mihin  oon menossa, mutta kai sekin selviää tässä.
Mä ootan lähtöö aivaan sairaan paljon vaikken edes vielä tajua olevani lähdössä mihinkään. Mutta tässä kai ne tärkeimmät oli eli seuraavaan kertaan!

Beijos, Kaisa